Syliinsopiva valmiina hommiin Kuopion Taidetorilla

Katso, hymyile, jätä tarvittaessa tilaa, tervehdi ja jos pää kääntyy, kulmakarva kohoaa tai askel hidastuu, on aikaa huikata muutama sana sylistä. Syliprojekti, sylikysely, haluaisitko kertoa... Voi olla että siinä oli jo tarpeeksi, mutta jos saamme hetkeksi kohdata voisi syli saada enemmän tilaa ja ehkä vähän yllättää.

Tätä on aiemminkin tehty. Samaa hommaa. Jossain paikassa tavoitteena on saada ihminen kiinnostumaan ja jättämään yhteystietonsa, jossain on tarkoitus saada kaupatuksi tuote, nyt haluaisimme, että polulla kulkijat muistaisivat sylin. Tavoitteeseen ei pääse, jos kohtaaminen on toiselle epämiellyttävä. Minä siis koitan olla turvallinen ja lähestyttävä. Se mitä minä olen, nainen ja miten olen, tuolissa, seisten, pensaan takana ja yhtälailla myös vastaantulijan oleminen vaikuttaa hurjasti siihen millaista syliä ajattelemme. Vanhemmat miehet tuntuvat helpommin näkevän nuoren naisen ja eroottisen sylin. Äidit ovat perheen sylejä. Joillakin on sylimuistoja lapsuudesta ja joillakin syli on tyhjä ja kaipaisi tekemistä, hoivaa ja hoivattavaa. 

Eiliset sylit.-  from Thursday 19.7.

Miten on hyvä, että voi tehdä Syliinsopivaa. 

Keskiviikkona ja torstaina tutkiskeltiin omia sylejä ja kokemusta sylistä. Sain taas oppia, kunka keskittymällä ja havainnoimalla asiat muuttuvat, tarkentuvat, laajenevat ja kasvavat. Oli oikeastaan yllätys, että kokemukseni sylistä voi muuttua todella paljon. Sylikokemus vaihtuu vartalon asennon mukana. Sylivoi olla soikean muotoinen tila ja käsiä liikuttamalla siitä tuleekin enemmän banaani tai naurava suu. Saimme myös havaita hetken puuhattuamme, että kokemus sylistä voimistui kokeiluiden myötä. Asennot, joissa sitä oli ollut alussa vaikea havaita, olivatkin hetken päästä täynnä syliä. Lopuksi väritimme (ja vähän piirsin) kokemuksen kaavakkeisiimme. 

Kun omat sylit ovat sopivasti lämmenneet onkin hyvä lähteä tutustumaan muihin syleihin. Eilen päästiin Tuulin kanssa Kuopion Taidetorille Syliinsopivapisteen kanssa tapaamaan ihmisiä syliteemalla.   

After few fays of warming up our sylis at studio we got outside. Meeting people at Kuopio Taidetori was inspiring and it felt important to remind people of their body-memory-mind structure called syli. Most people we got to talk with were telling about their mothers and how they have got warmth and safety in their mothers/grandmothers syli.    

In Finnish there is a word syli to describe a place in the body where you can hold someone or sometimes something. It is a kind of combination of arms and lap.

We have all born into someones syli.
We have been held and have hold others.
Even if this part of the body is always with us like a head, hands, back and belly button we may not see syli when looking into a mirror. Syli is something else, something more than just a bodypart.
In childhood we are one with syli. With time we grow apart. What is left in us from this first experience of being held? How is my own syli growing as part of me? Experiences and feelings are forming our syli.

It's all about Syli

Today finally meeting the empty studio. How come it is so scary to enter it when there is a goal to make something? Is it that head and mind is somehow full of secret wishes and expectations of what should be and these are not concrete words, sentences, happenings or movements that could be worked with. It is just slight pressure hanging around somewhere. I wonder if there is any other situation in my life where I would face this kind of stress. Just now I can think only going to have some kind of medical treatment that I know is good for me but of witch I have no control over. Sounds bit funny to think that making my work, creating something, being an artist would be row of surgeries. Things that dig into me. A thing that change something that I think and believe is necessarity and finaly does good , but one never knows how the result will turn out.  

This new treatment is about syli. I hope to dig into it sofly and with respect. Now we have two weeks treatment period. We do our work and see in two weeks in what condition the patient is. It is hard to make a prognosis before nothing is done. It is just quessing and statistics, we need to dig in and see before anything sure can be said. 

Maanantai, 16. HEINÄKUUTA 2012

Olemme kaikki syntyneet syliiin.

Kaikki olemme olleet sylissä ja mahdollisesti pitäneet muita sylissämme.

Vaikka syli on aina mukanamme niinkuin pää, kädet, selkä ja napa,  emme ehkä näe sitä katsoessamme peiliin . Syli on jotain muuta, jotain enemmän, kuin selvärajainen ruumiinosa.

Lapsena olemme yhtä sylin kanssa. Ajan kanssa kasvamme eilleen ensimmäisestä sylistä. Mitä siitä jää jäljelle, millaiseksi oma sylini kasvaa? Syli syntyy kokemusten ja tunteiden kautta osaksi meitä.

Kovasen aikaa on vierähtänyt syliinsopivan kanssa, mutta viimein ollaan päästy asian äärelle. Tai no melkein asian äärelle. Olemme pääseet Tuulin (Hynynen) kanssa Kuopioon ja kaksi edellistä päivää meni käytännön valmisteluissa. Autolla ajelua, tavaroiden sovittelua liian pieneen autoon, soittelua, pohdintaa, kirjoittamista, aikataulutusta ja uudelleenaikatulutusta. Aina ei kaikki mene ihan niinkuin ollaan etukäteen mietitty. Suunnitelmien muutuessa saimme Tuulin kanssa ihastella possun kärsiä ja strutsin kaulaa. Elukan kuonossa vasta onkin koskettavaa ja hienovireistä liikettä, jonka katseluun voi uppoutua pitkäsksikin aikaa. Kommunikaatiota ja yhteistä tekemistä, kun nyhdän ratamonlehteä possulle tai vähän työnnän nokkosta lähemmäksi verkkoa-aitaa, että töpselinenä yltää hamuamaan sitä.

Kyllä kai tässä ollaan silti asian äärellä, vaikka ihan aina siltä ei tunnu. 

Haluan laittaa enemmän sanoiksi ja tulla siten itse tietoisemmaksi miten liikkuminen ja tanssiminen on osa elämääni ja minua. Mitä ajattelen tästä maailmasta, jossa saan olla keho, massaa ja uppoutua liiketuntoaistin tarkkailuun. Haluan myös pistää sanoiksi liikkumisen ja tanssimisen kokemuksia ja millä tavalla elävällä olemisellani liikkeellä ja tanssilla vaikutan ympäristööni, miten ympäristöni saa minut liikkeelle.