Keskiviikko^2

Viimeinen päivä ja kaksi uutta Somaleiriläistä!
Meillä oli varsin hieno päätös kymmenen päivän Somille seikkailuille. Jaoimme toisillemme yhden harjoituksen. Minun maanantainen hartiateemalöytö pääsi sanoiksi ja kokeiluun.

  Olkapäät ja rintakehä lähtevät helposti putoamaan alaspäin ehkä kohti yhtä pistettä. Anna sen tapahtua muutamia kertoja. Mihin kohtaan ja miten lähdet liikkumaan? Miten pitkälle on helppo mennä? Mitä sen jälkeen? Mihin kiinnität huomiota? Muutaman eteenpäin kokeilun jälkeen, anna olkapäiden lähteä tippumaan samalla tavalla taaksepäin. Eteen, taa ja takaa eteen...
  Kaisa ehdotti, että jos pariudutaan ja toinen kosketuksella auttaa olkapäiden liikuttelijaa tuntemaan paremmin tai tukemaan liikettä. 
   Loppuun vielä pitelimme keskellä seisten toisen olkapäitä ja päätä käsissä.

Teimme pareittain häntäluun ja kävelyn yhteysharjoituksen. Häntäluun kurottautuminen vähän enemmän eteenpäin ja lempeä heilunta kävelyn mukana pidensi alaselkää ja vei painetta lannerangan nikamilta. Askeleet olivat varsin kevyitä. Taakseäin kävely onkin ihan eri  juttu. Nyt kun asiaa tarkemmin miettii, niin tietysti se on, kun nivelet ovat taaksepäin astuessa toisin päin. Kantapään sijaan varpaat hakeutuvat lattiaan. Painon siirtyessä polven pitää suoristua ja kantäpään laskeutua alustaan. Tänäänhuomasimme, että häntäluu lähtee kantapään mukana taakse ja koukkaa takaisin alle painon siirtyessä jalalle. Jonkinlaista sivuittaisliikettä, iloista hännäheilutusta saattaa myös olla, mutta tänään sitä ei huomattu.

Aamupäivän lopuksi oli nilkan ja jalkaterän tutkiskelua. Tämä tehtiin vapaamuotoisesti parin kanssa. Olin jo edellisenä iltana katsellut Bonnie Bainbridge Chohenin videota kantaluun ja taluksen niveltymisestä toisiinsa ja oli oikein hyvä saada jatkoa jalkaterätutkiskelulle. Ne ovat niin kaukana. Siis jalat. Päästä. Tuntemus on erikoinen. Sitä pitää saada pähkäillä vielä lisää, mikä tekee jalkaterän erityiseksi. sellaiseksi kuin se on.


Olen kovin onnellinen, kun minulla on tämä fyysinen kehoni ihmeteltävänä ja opittavana.
Olen onnellinen myös tästä Outokummusta ja että tänne saa tulla.
Niin ja siitä kanssa, että muita ihmisiä on tullut myös. Tekee hyvää minulle.
Kiitos Kaisa, Elina, Paula, Aino, Mia, Gesa, Katariina, Miikku, Usko ja Riku, Julia, Mari, Tuomo ja Tero. Erityiskiitos Ullalle ja Ullan ihanalle kodille.  
Ja Kanadan kaukokommentoinnista Terhille!


  

Tiistai

Tiistai alkoi autenttisella aamulla.
Meitä oli vähemmän.
Tilaa enemmän.
Päivän teemoiksi minulle nousivat:

Siivous
Palaute
Sitoutuminen
Oleminen
Yksin jääminen
Miten tunnistaa oikean hetken?

Maanantai

Maanantai
Minulla on olo, että minun pitäisi kirjoittaa kuvaus kaikesta mitä tapahtui, mutta en halua. Reilun viikon aikana olemme olleet hyvin paljon tekemisisssä sen kanssa mitä haluamme ja mikä tuntuu tarpeellisesta. Minä ainakin olen kohdannut asioita pääni sisältä, jotka kertovat, että tarpeelliselta tuntuva ei riitä. Pitää olla jotain muuta. Asiat tuntuvat kertautuvan ja näyttäytyvän uudelleen ja uudelleen. Ehkä siksi että voi koittaa kohdata niitä hieman eri tavalla kerta kerralta.  Mitä niille sitten tapahtuu? Onko tässä aikaa niin paljon, että esiin tulevat asiat voivat muuttua joksikin toisiksi?

Vaikeiden asoiden keveys ja ilo eivät ole vieä toistuneet liian montaa kertaa. Voisin yrittää nostaa niitä viimeiselle päivälle. Katsotaan miten käy.

Minun yhtäjaksoisensa toistuva teemani on soolo. Tehdä jotain yksin muiden ympäröimänä. Olen saanut kohdata soolon monesta eri kulmasta. Ensimmäisenä päivänä se oli rakenne. Mitä asioita soolossa on ja mikä on minun pääni sisäinen normisto tyydyttävälle soololle. Siitähän jo taisin kirjoittaa tiistaina. Nyt olen saanut palailla soolohin, joiden ei tarvitse rakentaa tietoisesti tilaa. Olen sanut olla katsoja omassa soolossani ja tutkiskella yhtä kehonosaani. On ollut ihanaa voida tehdä sooloja ajattelematta niiden arvoa. Hyvä - huono, kiinostava - tylsä, vahteleva -monotoninen, näitä pareja on vaikka kuinka paljon (ja neolisi varmaan jossain vaiheessa hyvä kirjoittaa ylös) mutta nyt on tärkeämpää tehdä jotain ja olla kiinnostunut siiä mitä tapahtuu, kuin määritellä nykyistä hetkeä ja koittaa saada muokattua tulevaa.
Sana takapakki kaikuu korvassa. Ympyrä vastaan minä sille.