Minulla on olo, että minun pitäisi kirjoittaa kuvaus kaikesta mitä tapahtui, mutta en halua. Reilun viikon aikana olemme olleet hyvin paljon tekemisisssä sen kanssa mitä haluamme ja mikä tuntuu tarpeellisesta. Minä ainakin olen kohdannut asioita pääni sisältä, jotka kertovat, että tarpeelliselta tuntuva ei riitä. Pitää olla jotain muuta. Asiat tuntuvat kertautuvan ja näyttäytyvän uudelleen ja uudelleen. Ehkä siksi että voi koittaa kohdata niitä hieman eri tavalla kerta kerralta. Mitä niille sitten tapahtuu? Onko tässä aikaa niin paljon, että esiin tulevat asiat voivat muuttua joksikin toisiksi?
Vaikeiden asoiden keveys ja ilo eivät ole vieä toistuneet liian montaa kertaa. Voisin yrittää nostaa niitä viimeiselle päivälle. Katsotaan miten käy.
Minun yhtäjaksoisensa toistuva teemani on soolo. Tehdä jotain yksin muiden ympäröimänä. Olen saanut kohdata soolon monesta eri kulmasta. Ensimmäisenä päivänä se oli rakenne. Mitä asioita soolossa on ja mikä on minun pääni sisäinen normisto tyydyttävälle soololle. Siitähän jo taisin kirjoittaa tiistaina. Nyt olen saanut palailla soolohin, joiden ei tarvitse rakentaa tietoisesti tilaa. Olen sanut olla katsoja omassa soolossani ja tutkiskella yhtä kehonosaani. On ollut ihanaa voida tehdä sooloja ajattelematta niiden arvoa. Hyvä - huono, kiinostava - tylsä, vahteleva -monotoninen, näitä pareja on vaikka kuinka paljon (ja neolisi varmaan jossain vaiheessa hyvä kirjoittaa ylös) mutta nyt on tärkeämpää tehdä jotain ja olla kiinnostunut siiä mitä tapahtuu, kuin määritellä nykyistä hetkeä ja koittaa saada muokattua tulevaa.
Sana takapakki kaikuu korvassa. Ympyrä vastaan minä sille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti