Viimeinen päivä ja kaksi uutta Somaleiriläistä!
Meillä oli varsin hieno päätös kymmenen päivän Somille seikkailuille. Jaoimme toisillemme yhden harjoituksen. Minun maanantainen hartiateemalöytö pääsi sanoiksi ja kokeiluun.
Olkapäät ja rintakehä lähtevät helposti putoamaan alaspäin ehkä kohti yhtä pistettä. Anna sen tapahtua muutamia kertoja. Mihin kohtaan ja miten lähdet liikkumaan? Miten pitkälle on helppo mennä? Mitä sen jälkeen? Mihin kiinnität huomiota? Muutaman eteenpäin kokeilun jälkeen, anna olkapäiden lähteä tippumaan samalla tavalla taaksepäin. Eteen, taa ja takaa eteen...
Kaisa ehdotti, että jos pariudutaan ja toinen kosketuksella auttaa olkapäiden liikuttelijaa tuntemaan paremmin tai tukemaan liikettä.
Loppuun vielä pitelimme keskellä seisten toisen olkapäitä ja päätä käsissä.
Teimme pareittain häntäluun ja kävelyn yhteysharjoituksen. Häntäluun kurottautuminen vähän enemmän eteenpäin ja lempeä heilunta kävelyn mukana pidensi alaselkää ja vei painetta lannerangan nikamilta. Askeleet olivat varsin kevyitä. Taakseäin kävely onkin ihan eri juttu. Nyt kun asiaa tarkemmin miettii, niin tietysti se on, kun nivelet ovat taaksepäin astuessa toisin päin. Kantapään sijaan varpaat hakeutuvat lattiaan. Painon siirtyessä polven pitää suoristua ja kantäpään laskeutua alustaan. Tänäänhuomasimme, että häntäluu lähtee kantapään mukana taakse ja koukkaa takaisin alle painon siirtyessä jalalle. Jonkinlaista sivuittaisliikettä, iloista hännäheilutusta saattaa myös olla, mutta tänään sitä ei huomattu.
Aamupäivän lopuksi oli nilkan ja jalkaterän tutkiskelua. Tämä tehtiin vapaamuotoisesti parin kanssa. Olin jo edellisenä iltana katsellut Bonnie Bainbridge Chohenin videota kantaluun ja taluksen niveltymisestä toisiinsa ja oli oikein hyvä saada jatkoa jalkaterätutkiskelulle. Ne ovat niin kaukana. Siis jalat. Päästä. Tuntemus on erikoinen. Sitä pitää saada pähkäillä vielä lisää, mikä tekee jalkaterän erityiseksi. sellaiseksi kuin se on.
Olen kovin onnellinen, kun minulla on tämä fyysinen kehoni ihmeteltävänä ja opittavana.
Olen onnellinen myös tästä Outokummusta ja että tänne saa tulla.
Niin ja siitä kanssa, että muita ihmisiä on tullut myös. Tekee hyvää minulle.
Kiitos Kaisa, Elina, Paula, Aino, Mia, Gesa, Katariina, Miikku, Usko ja Riku, Julia, Mari, Tuomo ja Tero. Erityiskiitos Ullalle ja Ullan ihanalle kodille.
Ja Kanadan kaukokommentoinnista Terhille!
Ja kiitos Päivi sulle! Kirjotan enemmän tässä kohtapuoleen, kun löydän vihkoni ja saan ajatukseni kokoon. Tanssitaan taas!
VastaaPoistaSomaleirin viimeisenä päivänä:
VastaaPoista**
Anna kynän kirjottaa ja anna miehen puhua,
anna minun tanssia ja anna liikkeen olla!
Musiikkina ihoihin ja paperille kirjaimiksi, kirjoituksiksi.
Vapautta on antaa olla, mennä ja pitää kiinni jostain. Antaa ottaa jostain kiinni ja pitää siitä ja tehdä elämää siihen ympärille. Anna elää.
On aikomuksia ja pelkoja ja niistä jos päästää irti, voi päästä pidemmälle. Ja luottamuksesta syntyy tekemiseen rentous.
Niskaan tulee pituus ja auringonvalo.
Tukkaa heitetän, minä heitän sitä ja painoa, kipuja ja spiraaleita.
Ja silloin kaikki voi mennä eripäin ja se pelottaa, mutta miksi ei vaan antas niiden mennä ja muistaa pitää silmät auki, vaikka pää on alaspäin.
***
Somaleirin jälkeen tekee mieli palata sinne ajatuksiin ja tunnelmaan. Luin tekstit ja mietin miksi en ollut kirjoittanut sen enempää, mutta olin kirjoittanut minkä olin, yleensä sessioihin liittyen. Oli siis tosi hyvä juttu, että otettiin aikaa sille!
Halusin ottaa mukaani tänne Ilomantsiin jonkunlaisen liikkeen, rutiinin tai tanssin, mutta en oo onnistunu siinä. Täällä ei ole tilaa, vaikka aikaa olis. Olen tehny jotain joka päivä uudella joogamatolla, mutta ehkä mulla oli suuremmat odotukset itselleni. On vaikea päästä samanlaisiin tunnelmiin kuin Servon isossa salissa.
Olin yllättynyt ja tosi onnellinen siitä kuinka hyvin vapaa muoto toimi Somaleirillä. Ei tarvinnu stressata, vaikka paikalle tulikin ihmisiä, joita en tuntenut ennestään tai joiden kanssa ei ollut yhteistä taustaa. Luottamus ja vastuun antaminen toimi ainakin näin pienessä porukassa.
Nautin paljon vapausteemasta ja sen ajatteleminen on jatkunut kesässä. Keskustelut toi mulle jotain uutta ajatusta vapauteen liittyvästä vastuusta ja rajoista ja siitä, että kuinka voi löytää vapauden säännöistä ja määrittelyistä. Ja tässä alla mitä kirjotin meidän tempputorstain aamulämmittelyn aikana:
***
It´s about saying yes,
and agreeing
or saying no, but agreeing that something happened,
like noticing and being aware of what happens.
***
Kiitos kaikille osallistujille Suomessa ja ulkomailla! :)
t. kaisa